Kettutarina

Jossain syvällä sydänmailla, kaukana kaikesta on Rytöketunpesä -niminen paikka. Pesä sijaitsee Taivaljärven ja Sunninjärven välissä kapealla kannaksella.

Pesältä näkee, kuinka aurinko nousee talvella etelästä Palellusvuoren takaa ja laskee kesällä Hiidenvuoren taakse pohjoiseen. Talviöinä pesältä näkyvät revontulet värjäten Hiidenvuoren ja kesäisin näkyvät Palellusvuorelta nousevat savujuovat.

Rytöketun pesässä asuu vilkas kettuperhe: isäkettu Väinö, äitikettu Maiju ja pennut Matias, Anna ja Tuomas.

Isäkettu Väinö vaeltelee ja metsästelee joka päivä. Se huolehtii, että ketunpesä pysyy rytönä ja rytöhän on kettujen rikkautta. Isäketun retket ovat pitkiä ja risteileviä, mutta aina se palaa pesälleen.

Äitikettu Maiju paimentaa pesuetta pesän lähettyvillä. Pentulauma on villi ja vaativa. Äitikettu leipoo ketunleipää pesällä joka päivä, jotta kettuperheen yhteisellä illallisella riittää purtavaa. Päivän mittaan äitiketun täytyy puuhastella yhtä sun toista, jotta pesällä säilyy jonkinmoinen järjestys.

Ketunpennuista Matias on järkevä ja jämerä, mutta äkkipikainen. Matias seisoo topakasti nenä kohti pohjatuulta ja astuu rohkeasti häntä kaarella kohti uusia haasteita.

Tyttökettu Anna haaveilee ja unelmoi. Anna istuu ajatuksiinsa vaipuneena, poissaolevana ja huomaa silti kaiken ja huolehtii kaikesta. Anna hoivaa kaikkia, mutta Annan mielestä kettuvauvat ovat maailman suloisimpia olentoja.



Tuomas on rauhallinen ja pohdiskeleva. Tuomaksen aika kuluu parhaiten nukkumalla tiukalla kiepillä. Aikansa harkittuaan Tuomas liikkuu määrätietoisesti ja päättäväisesti lähes jääräpäisesti kohti tavoitettaan.

Mutta kaikki ketunpennut ovat pentuja, ja keskenkasvuisten yhteiselo on ketuillakin railakasta. Kettuvanhempien hermot ovat usein koetuksella, kun pennut ottavat mittaa toisistaan.